Olen itkenyt koko illan. Hevoseni rikkoi tänään jalkansa vain ja ainoastaan minun takia. Nyt minulla on kamalat omantunnon tuskat asian takia ja vain tämän ajattelu taas nostaa kyyneleet silmiin. Niin paljon kaduttaa ja hävettää tekemäni päätökset sen kanssa. Jos sille käy jotain pahaa, en kestä. Jos se on pahasti satuttanut itsensä, en todellakaan kestä ja sitten teen itselleni jotain.
Lisäksi olen ollut täysin holtiton rahan kanssa. Tällä viikolla olen tuhlannut n. 900 euroa ja tajusin, että kaikki ostokseni olivat täysin turhia. En olisi oikeasti tarvinnut juuri mitään tavaroista. En kuitenkaan aio palauttaa mitään ostamaani.
Lisäksi huoneessani on verhot, joilla lähes 1000 euroa hintaa ja nekin on tällä viikolla tulleet. Onneksi äitini maksoi ne.
En osaa kontroloida rahan käyttöä. Nyt kun vanhempani eivät kustanna kaikkea elämistäni, olen pulassa. Tililläni ei ole enää juuri rahaa ja olen velkaa ihmisille. Silti en pysty maksamaan velkojani, vaan aina saadessani rahaa, tuhlaan sen johonkin turhaan.
En ole juuri lukenut YO-kokeisiin, vaan olen tämänkin päivän vain nukkunut. Vaikka nukun yön ja päivän, en juuri piristy.
Huoh.
Paino edelleen 46.4
Se ei liiku ylös eikä alas. Turhauttavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti