Pohdintoja painonpudotuksesta

Hassua, pystyn pudottamaan helposti painoni väliltä 47-46, mutta 46-45 on jotenkin tosi mahdoton.. Jo kerran olin saanut painoni putoamaan tuohon 45 kiloon, mutta kappas kun taas repsahdin.

Nyt minun täytyy oikeasti suunnitella huominen kunnolla, jotta vihdoin taas saisin Operaatio Kesäkunto-asian vauhdittumaan.
Minun täytyy näyttää hyvältä yo-kuvissani! Näissä mitoissa yksinkertaisesti en ole millään tavalla kaunis ja tahdon katsella kyseisiä kuvia tunteella "Wau, olinpa tuolloin laiha ja upea."
En tiedä ehdinkö enää siihen, pakko vain yrittää ja nyt oikeasti tsempata itseään.

Olimme kaupungilla viettämässä vappua ja tapasin yhden miehen. Suomea hän puhui melko heikosti, mutta englanniksi kommunikointi onnistui onneksi sujuvasti.
Hän toisteli minulle että olen tosi kaunis. Tunsin oloni hyvin vaivautuneeksi, en nimittäin millään tavalla oloani tuntenut kauniiksi. Lisäksi hän alkoi kutsua minua nimellä Barbi.

Barbihan nukkena näyttää jonkinlaiset kauneusihanteet: sillä on sopusuhtaiset kasvot, vaaleat hiukset, se on pitkä ja laiha. Ainut, mikä noista kriteereista osuu minuun, ovat nuo vaaleat ja pitkät hiukset.

Sinänsä elämässäni on monta muuta asiaa nyt hyvin, vain painoni on yksi murheenkryyni.
Tosin olen myös hieman huolissani siitä, etten ole saanut pääsykoekutsua. Olisikohan se pitänyt jo saada, vai hätäilenkö turhia..?

No, se jää nähtäväksi.
Toisaalta minua ei haittaa jos jään ilman opiskelupaikkaa. Silloin pystyn keskittymään täysillä hevosharrastukseeni ja kilpailla aktiivisesti koko kauden.

Joten meni miten meni, koen joka tapauksessa voittavani.
Kerrankin näin päin!

Taukoilusta

Blogini oli yllättäen tauolla, mutta nyt toivottavasti olen palannut pysyvästi takaisin kuvioihin.

Ensinäkin kirjoittelu jäi siksi, että valmistauduin ja luin yo-kokeisiin. Minulla oli aivan kamala stressi kirjoitusten takia ja en pystynyt kirjoittamaan blogiini.
Kirjoitusten jälkeen olin todella väsynyt, en jaksanut tehdä juuri mitään. Ihmiset ihmettelivät, miksi olin niin kalpea ja väsynyt koko ajan. Minäkään en oikein ymmärtänyt silloin, mutta yksinkertaisesti kirjoitusten takia paloin vain loppuun ja en jaksanut tehdä mitään. Olen kai heikko tai laiska, en tiedä. Ei muihin yo-kokeet tuntuneet vaikuttavat näin.

Toinen syy on se, että minua hävettää niin paljon ettei painoni ole edelleenkään pudonnut. Joskus syön murheisiini jääkaapin tyhjäksi, joskus syön vähemmän ja painoni tippuu takaisin lähtöpisteeseen. Siitä se ei liiku enää alaspäin ja olen jotenkin tosi väsynyt taistelemaan sen kanssa.

Haluan painoani alas enemmän kuin mitään muuta, jotta näyttäisin kesällä kerrankin hyvältä. Yo-kuvissa en tahdo näyttää tältä vaan tahdon muistella vielä joskus kuvia katsellessani että "Wau, olinpas tuolloin laiha."
Valitus blogissa ei kuitenkaan sitä saa alaspäin, se täytyy tehdä ihan itse. Pitäisi raahata itsensä vain lenkille ja liikkumaan, sekä pitäisi lopettaa se mässäily.

Kuulumisia

Olen itkenyt koko illan. Hevoseni rikkoi tänään jalkansa vain ja ainoastaan minun takia. Nyt minulla on kamalat omantunnon tuskat asian takia ja vain tämän ajattelu taas nostaa kyyneleet silmiin. Niin paljon kaduttaa ja hävettää tekemäni päätökset sen kanssa. Jos sille käy jotain pahaa, en kestä. Jos se on pahasti satuttanut itsensä, en todellakaan kestä ja sitten teen itselleni jotain.

Lisäksi olen ollut täysin holtiton rahan kanssa. Tällä viikolla olen tuhlannut n. 900 euroa ja tajusin, että kaikki ostokseni olivat täysin turhia. En olisi oikeasti tarvinnut juuri mitään tavaroista. En kuitenkaan aio palauttaa mitään ostamaani.
Lisäksi huoneessani on verhot, joilla lähes 1000 euroa hintaa ja nekin on tällä viikolla tulleet. Onneksi äitini maksoi ne.
En osaa kontroloida rahan käyttöä. Nyt kun vanhempani eivät kustanna kaikkea elämistäni, olen pulassa. Tililläni ei ole enää juuri rahaa ja olen velkaa ihmisille. Silti en pysty maksamaan velkojani, vaan aina saadessani rahaa, tuhlaan sen johonkin turhaan.

En ole juuri lukenut YO-kokeisiin, vaan olen tämänkin päivän vain nukkunut. Vaikka nukun yön ja päivän, en juuri piristy.
Huoh.

Paino edelleen 46.4
Se ei liiku ylös eikä alas. Turhauttavaa.

Onnistumisia

Elämä alkaa taas voittaa ja alan saada taas elämästä otteen.
OK, yo-kirjoituksiin en juuri ole saanut luettua. Vain siirrän ja siirrän tätä asiaa aina huomiselle. Mutta olin työhaastattelussa eilen. Olisi mahtavaa saada töitä kesäksi! Saisin siitä rahaa ja työ rytmittäisi kesääni sopivasti, en voisi vain nukkua koko kesää.

Aamupaino: 46.5 eli se on hieman alhaisempi taas. Pikkuhiljaa jos se taas laskisi..

Katastrofi peruutettu

Eilen aamupainoni olikin onneksi taas 46.7 eli kilon vähemmän, kuin edellisenä aamuna. Olen tästä iloinen, koska en todellakaan halua palata enää siihen 47 kiloon..
Painoni voisi tippua enemmänkin, tahtoisin sen joskus sinne 40 kiloon, josta olisi enää muutaman kilon pudotus edessä.
Itsestänihän tämä on vain kiinni ja vain minä yksin voin vaikuttaa siihen, mitä pistän suuhuni ja mitä en.

Eilinen yö meni huonosti. En tahtonut alkaa nukkumaan, kun asiat ahdistivat niin paljon. Puuhailin vain kaikkea muuta, koska en tahtonut painaa päätä tyynyyn ilman tekemistä, jolloin olisin joutunut ajattelemaan liikaa ja olisin taas ahdistunut.
Mikä siis ahdistaa?
A) Yo-kirjoitukset. Aivan hirveä ahdistus ja stressi niiden takia.
B)Tulevaisuus. Mitä teen lukion jälkeen?
C) Harrastukseni. En edisty ja en osaa.
D) Raha. Mistä saan lisää rahaa?
E) Työt. Toivottavasti saisin kesäksi töitä.. Yritystä on kyllä hakemisessa, mutta en tiedä kuka minut haluisi töihin. Torstaina on eka työhaastattelu. Peukut pystyyn!

Tämä blogin pitäminen on muuten hirveän hirveän terapeuttista. Näistä asioista en puhu kenellekkään ulkopuoliselle, joten on kiva edes johonkin purkaa asioitaan, vaikka sitten tekstin muodossa blogiin.

"Ykkösblogini" on edelleen hevosblogini, johon kirjoittelen lähinnä harrastuksestani ja positiivisista asioista. Tämä on "kakkosblogini", joka käsittelee elämäni toista puolta. Kuitenkin tunnen tarvitsevani näitä molempia yhtä paljon.

Sumussa

Olen nyt elänyt kuin sumussa. Minua ei kiinnosta mitä syön, kuinka paljon syön, kuinka paljon se sisältää kaloreita eikä minua ole kiinnostanut mihin suuntaan painoni on mennyt.
Tänään kun kävin vaa'alla vihdoin, paino oli 47.8 eli se on noussut takaisin lähtöpisteeseen. Silloin ketutti ja pahasti.
Mutta sen sijaan, että olisin saanut sellaisen "Nyt alan laihduttaa kovemmin!"-puuskan, masennuin siitä vain niin pahasti, etten jaksanut taaskaan välittää mistään. Hukutin taas huoleni alkoholiin (jota ostin risteilyltä runsaasti halvalla) ja nyt on sen takia tosi huono olo.. Minulla nousee päähän helposti ja koska juon paljon ja nopeasti yhellä kerralla, huono olo on taattu!
Lisäksi, alkoholi sisältää runsaasti aivan turhia kaloreita.

MISSÄ ON ITSEKURINI?! Ihan oikeasti, tämä on SÄÄLITTÄVÄÄ. Miten ihmeessä saisin taas itsekurini takaisin..

Pitäisi lopettaa juominen, vaikka sitten kokonaan. Sen takia kaikki menee aivan pieleen. Huolestuttavaa oli, kun ennen valmennusta (johon piti ajaa n. 50 min matka autolla), harkitsin juovani vähän ennen lähtöä. Siinä vaiheessa piti hieman miettiä, olinko nyt aivan tosissani ajatusteni kanssa.
Mikään ei saa mennä harrastukseni edelle. Se on asia, jonka takia jaksan päivästä toiseen.

Olin jo laittamassa tähän postaukseen sitä lupaamaani vartalokuvaa.. Sitten tajusin, etten kehtaa sitä inhottavaa näkyä tänne laittaa. Anteeksi siis!

Sitten kun näytän tältä, voin näyttää vartaloni..

Risteilyä

Olin siis tässä kaksi päivää Abiristeilyllä! Oli aivan paras reissu.
Meillä oli esiintymässä Fintelligens, jota olin jo etukäteen odottanut kovasti näkeväni. Valitettavasti jo puoli kaksitoista yöllä olin oksentamassa (alkoholin takia) ja niin huonossa kunnossa, etten enää kyennyt nousemaan sängystä ja mennä katsomaan keikkaa..
Kyllä ärsytti! Mutta oma moka, mitäs taas join liikaa.
Aamu alkoi sillä, mihin edellisenä iltana jäi..

Olin juomassa jo toista kertaa tällä viikolla ja olisin valmis lähtemään uudelleen vaikka heti huomenna. Onneksi ei ole ketään kaveria lähdössä mukaan, joten en pääse juopottelemaan.

Tälläistä tänään, toivottavasti huomenna parempaa.
Anteeksi virheet. En pysty nyt oikolukemaan tekstiäni..