Hassua, pystyn pudottamaan helposti painoni väliltä 47-46, mutta 46-45 on jotenkin tosi mahdoton.. Jo kerran olin saanut painoni putoamaan tuohon 45 kiloon, mutta kappas kun taas repsahdin.
Nyt minun täytyy oikeasti suunnitella huominen kunnolla, jotta vihdoin taas saisin Operaatio Kesäkunto-asian vauhdittumaan.
Minun täytyy näyttää hyvältä yo-kuvissani! Näissä mitoissa yksinkertaisesti en ole millään tavalla kaunis ja tahdon katsella kyseisiä kuvia tunteella "Wau, olinpa tuolloin laiha ja upea."
En tiedä ehdinkö enää siihen, pakko vain yrittää ja nyt oikeasti tsempata itseään.
Olimme kaupungilla viettämässä vappua ja tapasin yhden miehen. Suomea hän puhui melko heikosti, mutta englanniksi kommunikointi onnistui onneksi sujuvasti.
Hän toisteli minulle että olen tosi kaunis. Tunsin oloni hyvin vaivautuneeksi, en nimittäin millään tavalla oloani tuntenut kauniiksi. Lisäksi hän alkoi kutsua minua nimellä Barbi.
Barbihan nukkena näyttää jonkinlaiset kauneusihanteet: sillä on sopusuhtaiset kasvot, vaaleat hiukset, se on pitkä ja laiha. Ainut, mikä noista kriteereista osuu minuun, ovat nuo vaaleat ja pitkät hiukset.
Sinänsä elämässäni on monta muuta asiaa nyt hyvin, vain painoni on yksi murheenkryyni.
Tosin olen myös hieman huolissani siitä, etten ole saanut pääsykoekutsua. Olisikohan se pitänyt jo saada, vai hätäilenkö turhia..?
No, se jää nähtäväksi.
Toisaalta minua ei haittaa jos jään ilman opiskelupaikkaa. Silloin pystyn keskittymään täysillä hevosharrastukseeni ja kilpailla aktiivisesti koko kauden.
Joten meni miten meni, koen joka tapauksessa voittavani.
Kerrankin näin päin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti