Katastrofi peruutettu

Eilen aamupainoni olikin onneksi taas 46.7 eli kilon vähemmän, kuin edellisenä aamuna. Olen tästä iloinen, koska en todellakaan halua palata enää siihen 47 kiloon..
Painoni voisi tippua enemmänkin, tahtoisin sen joskus sinne 40 kiloon, josta olisi enää muutaman kilon pudotus edessä.
Itsestänihän tämä on vain kiinni ja vain minä yksin voin vaikuttaa siihen, mitä pistän suuhuni ja mitä en.

Eilinen yö meni huonosti. En tahtonut alkaa nukkumaan, kun asiat ahdistivat niin paljon. Puuhailin vain kaikkea muuta, koska en tahtonut painaa päätä tyynyyn ilman tekemistä, jolloin olisin joutunut ajattelemaan liikaa ja olisin taas ahdistunut.
Mikä siis ahdistaa?
A) Yo-kirjoitukset. Aivan hirveä ahdistus ja stressi niiden takia.
B)Tulevaisuus. Mitä teen lukion jälkeen?
C) Harrastukseni. En edisty ja en osaa.
D) Raha. Mistä saan lisää rahaa?
E) Työt. Toivottavasti saisin kesäksi töitä.. Yritystä on kyllä hakemisessa, mutta en tiedä kuka minut haluisi töihin. Torstaina on eka työhaastattelu. Peukut pystyyn!

Tämä blogin pitäminen on muuten hirveän hirveän terapeuttista. Näistä asioista en puhu kenellekkään ulkopuoliselle, joten on kiva edes johonkin purkaa asioitaan, vaikka sitten tekstin muodossa blogiin.

"Ykkösblogini" on edelleen hevosblogini, johon kirjoittelen lähinnä harrastuksestani ja positiivisista asioista. Tämä on "kakkosblogini", joka käsittelee elämäni toista puolta. Kuitenkin tunnen tarvitsevani näitä molempia yhtä paljon.

Sumussa

Olen nyt elänyt kuin sumussa. Minua ei kiinnosta mitä syön, kuinka paljon syön, kuinka paljon se sisältää kaloreita eikä minua ole kiinnostanut mihin suuntaan painoni on mennyt.
Tänään kun kävin vaa'alla vihdoin, paino oli 47.8 eli se on noussut takaisin lähtöpisteeseen. Silloin ketutti ja pahasti.
Mutta sen sijaan, että olisin saanut sellaisen "Nyt alan laihduttaa kovemmin!"-puuskan, masennuin siitä vain niin pahasti, etten jaksanut taaskaan välittää mistään. Hukutin taas huoleni alkoholiin (jota ostin risteilyltä runsaasti halvalla) ja nyt on sen takia tosi huono olo.. Minulla nousee päähän helposti ja koska juon paljon ja nopeasti yhellä kerralla, huono olo on taattu!
Lisäksi, alkoholi sisältää runsaasti aivan turhia kaloreita.

MISSÄ ON ITSEKURINI?! Ihan oikeasti, tämä on SÄÄLITTÄVÄÄ. Miten ihmeessä saisin taas itsekurini takaisin..

Pitäisi lopettaa juominen, vaikka sitten kokonaan. Sen takia kaikki menee aivan pieleen. Huolestuttavaa oli, kun ennen valmennusta (johon piti ajaa n. 50 min matka autolla), harkitsin juovani vähän ennen lähtöä. Siinä vaiheessa piti hieman miettiä, olinko nyt aivan tosissani ajatusteni kanssa.
Mikään ei saa mennä harrastukseni edelle. Se on asia, jonka takia jaksan päivästä toiseen.

Olin jo laittamassa tähän postaukseen sitä lupaamaani vartalokuvaa.. Sitten tajusin, etten kehtaa sitä inhottavaa näkyä tänne laittaa. Anteeksi siis!

Sitten kun näytän tältä, voin näyttää vartaloni..

Risteilyä

Olin siis tässä kaksi päivää Abiristeilyllä! Oli aivan paras reissu.
Meillä oli esiintymässä Fintelligens, jota olin jo etukäteen odottanut kovasti näkeväni. Valitettavasti jo puoli kaksitoista yöllä olin oksentamassa (alkoholin takia) ja niin huonossa kunnossa, etten enää kyennyt nousemaan sängystä ja mennä katsomaan keikkaa..
Kyllä ärsytti! Mutta oma moka, mitäs taas join liikaa.
Aamu alkoi sillä, mihin edellisenä iltana jäi..

Olin juomassa jo toista kertaa tällä viikolla ja olisin valmis lähtemään uudelleen vaikka heti huomenna. Onneksi ei ole ketään kaveria lähdössä mukaan, joten en pääse juopottelemaan.

Tälläistä tänään, toivottavasti huomenna parempaa.
Anteeksi virheet. En pysty nyt oikolukemaan tekstiäni..

Vihdoin hyvä päivä

On upeaa, kun päivä sujuu (ainakin suunnilleen) suunnitelmien mukaan! Toki, muutama repsahdus tuli kun söin muutaman palan suklaata ja pari karkkia. Kuitenkaan ne eivät edes jaksaneet harmittaa kun kalorit pysyivät muuten kerrankin hallinnassa.

Laskin että tänään tuli n. 400 kaloria syötyä. Lisäksi olen tänään pelannut lentopalloa, kävellyt ja liikkunut (en jumpannut, vaan kävellyt) tuntikausia  koulussa, kun koristelimme abipäivää varten, ja käynyt ratsastamassa.
Vaikka olen aina tolkuttanut, että ratsastus on tehokasta liikuntaa, jaksoin silti yllättyä sykemittarin kertomasta lukemasta. Viimeksi valmennuksessa kului n. 450 kaloria tunnin aikana, vaikka tuntui, ettemme edes niin hirveästi tehneet töitä.

Syön vielä illalla jotain, mutta en usko ahmivani. Jos hyvin käy, kalorit jäävät alle viidensadan. Kuitenkin luulen niiden menevän lähemmäs kuuttasataa, koska syön aina eniten illalla, jotta pystyn nukkumaan.

Mietin, että uskaltaisinko julkaista blogissani vartalokuvan itsestäni.. Se on aika kamalaa katsottavaa, mutta haluaako kukaan nähdä sellaista kuvaa? Lukijoilta kaivataan siis mielipiteitä!

ps. huomenna AAMUJA 0!!

Twiggy thinspoa.

Me kaikki tiedämme ihanan ja kauniin Twiggyn, eikö? Hän on nykyäänkin vielä kaunis, mutta nuoruuden vuosinaan hän oli mielestäni ehdottomasti vielä kauniimpi. Tässä siis Twiggy-thinspoa! :)

Olen muuten kamala valas, edelleen. Painoni ei putoa millään tästä 46:sta enää alaspäin! Se vain pyörii tässä lukemilla, vaikka oikeasti yritän saada sitä alaspäin.
Pitää vain yrittää entistä enemmän.. Tuntuu vain, etten millään enää jaksaisi. Mutta toisaalta en voi myöskään lopettaa tätä. Silloin jaksaisin vieläkin vähemmän.

"Senkin porsas!"

Olin eilen jälleen tallilla. Neuroottisena ihmisenä pelkään ihan järjettömästi pyörtymistä ja etenkin jos olen lähdössä ajamaan autolla, syön tosi paljon ennen autoilua aivan "varmuuden vuoksi", etten vain pyörry rattiin. Olen muutenkin varma, että tulen vielä kuolemaan liikenne-onnettomuudessa.
Kun siis minulle tuli nälkä ja olin lähdössä sieltä kotiin, söin vielä yhden välipalapatukan. Siinä syödessäni yksi nainen tuli luokseni ja huudahti "Senkin porsas! Kehtaatkin syödä tuollaisia täällä!" Pelästyin aivan hemmetinmoisesti ja kyllä alkoi syöminen kaduttaa. Kyseinen nainen tarkoitti tuon aivan huumorilla ja hän itse on jonkinlaisessa herkkulakossa, joten hän ei voi syödä mitään sellaista.
Mutta sehän oli kuin joku olisi huutanut ääneen omat ajatukseni.

Todellakin, minä olen porsas kun painoni ei tipu ja syön liikaa ahdistukseeni. Minä olen huono ihminen kun syön kaikkea tuollaista..

Babyface baarissa

Eilen taas tuli lähdettyä viettämään iltaa tyttöporukalla ja suuntasimme jälleen katselemaan yöelämää.
Ilmoittauduin kuitenkin kuskiksi, joten näin eliminoin mahdollisuuteni juoda. Pysyin vain kokis linjalla, jos muutamaa hörppyä mustikka mojitosta ei lasketa. Olisi myös tehnyt mieli tilata yksi tequila.. Kaverit kuitenkin saivat minut pysymään järjissäni, joten en tilannut sitä. Lisäksi, en polttanut yhtään tupakkaa vaikka teki aivan kamalasti mieli. Aina baareissa alkaa tehdä mieli polttaa, vaikka muuten en sitä hirveästi teekkään.
Oli muuten hirvittävän mukava ilta, vaikka en juonutkaan! Minulla on aivan parhaat ystävät.

Mikä hauskinta, en saanut tilattua edes sitä kokista ilman, että tarjoilija kysyi papereitani.
Minulle on sanottu, että näytän 14-15 vuotiaalta ja sen on harvinaisen rasittavaa. Tahtoisin näyttää ikäiseltäni ja saada ostettua edes kokista ilman henkkareiden näyttämistä! Mutta ei. Näytän vain niin lapselta nyt ja aina.
Ehkä vanhempana arvostan tätä ominaisuutta sitten enemmän..

Painoni on nyt pysynyt siinä 46 lukemissa, eikä se ole noussut takaisin 47 vaikka olisinkin syönyt aivan liikaa.
Ehkä tästä mennään sitten alaspäin tällä tappavan hitaalla tahdilla. Oma vikanihan se on, ettei paino putoa. En voi siitä syyttää ketään muuta.

Yösyöppö

Minulla on aivan kamala tapa ja olen toteuttanut sitä jo vuosia.
Minä syön yöllä!

Yksinkertaisesti herään yöllä siihen, että minulla on kamala nälkä. Sitten on pakko hakea jotain syömistä, jotta pystyisin jatkamaan unia. Yleensä syön jogurttia. Jos on oikein paha nälkä, joudun syömään jotain hieman tukevampaa, kuten leipää tai vastaavaa.
Joskus taas en saa vain saa unta, jos yritän alkaa nukkua vähänkään nälkäisenä. Sitten on taas pakko yöllä mennä kaivelemaan jääkaappia..

Yritin kerran nukkua niin, että söin vain tomaatin iltapalaksi.
Aamulla en päässyt edes sängystä ylös, kun jalat pettivät alta. En pystynyt edes nostamaan haarukkaa! En vieläkään ymmärrä, miten saatoin mennä noin heikkoon kuntoon yhden yön aikana.. Se oli karmean noloa.

Minun vain täytyy aina syödä melko runsas iltapala, jotta pystyn nukkumaan koko yön ilman syömistä.
TODELLA raivostuttava tapa, josta yritän päästä eroon.